Ollilla oli vähän epämukava olo. Osin olo johtui tehdystä työstä, osin koulutusta vastaamattomasta työtehtävästä.

Olli kyllä nauttii työstään, mutta joskus, harvoin, mielessä kävi, että voisi sitä insinööri muutakin työtä tehdä.  Tälläinen hetki oli viimeksi tänään.

Olli asensi Unioninkadulla taloyhtiöön ovipuhelinjärjestelmän- rappu kerrallaan, 2002 ensimmäinen rappu ja 2005 viimeinen. Kuusi rappua, toista sataa huoneistoa. Viimeisiä rappuja teki vaimo. Nyt yhteen rappuun piti saada lisätaulu, portti on öisin kiinni.

Kaapelireittikin oli suurinpiirtein tiedossa: rapun verkkolaitteelta pesutuvasta sisäkautta uudelle taululle.

Työn tiimellyksessä kävi mielessä tuo ajatus. Kaapelireitti oli periaatteessa helppo: talon alla kulkevat viemäriputket huoltokäytävissä. Tosin nuo huoltokäytävät ovat korkeimmillaan konttauskorkuisia.

Mikäs siinä kontatessa, hiiren- ja rotanpapanoiden joukossa, putkieristeiden laadusta ei ollut tietoa. Ilmeisesti sitä parasta- as best?

Kaapeli kuitenkin meni hienosti koko matkan. Työn jälkeen ledilippis, housut ja paita olivat yltäpäältä mustat. Siinä jotenkin Ollilla kävi mielessä, että ei taida tämä olla ihan sitä, mitä Tekussa opetettiin. Kolmen tutkinnon mies.

Mutta ei työ miestä pahenna, ellei mies työtä.