Hanhiemon iloinen lipas. WSOY 1993, kuudestoista painos. Runot englantilaisten lastelorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas. Kuvittanut Feodor Rojankovski. 120 sivua.
Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Kirja sisältää englantilaisten runojen pohjalta tehtyjä lastenrunoja, tarinoita ja opetuksia. Kirjan kuvitus on venäläisen kuvittajan tekemä, kuvat ovat erittäin venäläishenkisiä, kuin venäläisistä saduista.
Sivulla yhdeksän "Pikku Paavo".
Pikku Paavo TorniostaOnnneksi tarina ei sisällä sen kummempaa opetusta. Kirjan kuvassa Pikku Paavo onkii lammikosta, joka päättyy hänen talonsa kivijalkaan. Tästä seuraa luonnollisesti ongelmia, ellei talon vedenpaine-eristystä ole tehty hyvin. Talon muu rakenne kyllä näyttää siltä, että ongelmia seuraa.
mökissänsä eli.
Toisen miehen lammikosta
kalat kalasteli.
Voidaan myös ihmetellä, onko tällä Pikku Paavolla lupaa tehdä kyseinen ongintatoimenpide. Tarinan sananmuoto antaa kyllä ymmärtää, että lupaa ei ole saatu. Lienee arveluttavaa lukea tätä lapselle selittämättä tarinan moraaliongelmia.
Kirjan pahin tai paras tarina lienee sivulla 18 oleva "Kenkätalon Eukko".
Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan.
Voidaan olettaa, että mies, jolla on sata lasta, on mahdollinen, koska mies todennäköisesti asuu nk. lämpimissä maissa, joissa naisilla ei ole oikeuksia: 20 lasta on ihan ok, mutta sata lasta edellyttäisi tällä matematiikalla viittä äitiä. Mutta äiti, jolla on sata lasta, on todennäköisesti adoptoinut lapsensa. Kuvassa lapset ovat jokseenkin saman ikäisiä.
Tarinan perhe lienee nykyaikanen perhe, koska tarinassa ei mainita isästä mitään. Tosin on mahdollista, että tarinan kertomishetkellä isä on töissä, koska sadan lapsen elättämiseen tarvitaan hyvin todennäköisesti taloudellisia resursseja.
Kuitenkin, kyseisestä perheestä olisi syytä tehdä lastensuojeluilmoitus perheväkivallan vuoksi. Tarinasta voidaan olettaa, että lasten pahoinpitely on jokapäiväinen tapahtuma. Tästä seuraa erittäin mielenkiintoisia ongelmia. Hyvin todennäköistä on, johtuen pahoinpitelyn jatkuvuudesta seuraava ongelma. Lapset todennäköisesti huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen. Perheitä ei mielellään hajoiteta. Tästä seuraa ilmeinen ongelma, mihin voidaan sijoittaa sata lasta? Tässä on otettava myös huomioon se seikka, että yhtä hoitajaa kohden oleva lapsimäärä on rajoitettu.
Tarinassa kerrotaan joko erittäin huonosta lastenhoidosta tai ruokkimisihmeestä. Ensinmainittu todennäköisempää. Miten sata lasta voidaan ruokkia kolmella jyvällä? Voidaan myös tästä perheestä olettaa, että ”äiti vetää pihviä ja lapsille annetaan perunoiden multainen keitinvesi”.
Sivulla 25 on tarina kolmesta kissanpojasta. Tarina on kovin pitkä, ja jätän referoimatta sen tähän.
Tarinan sisältö on se, että kolme kissanpoikaa valittavat äidilleen kadottaneensa käsineensä. Äiti rankaisee lapsiaan jättämättä nämä ruuatta. Kun käsineet ovat löytyneet, kissanpojat saavat ruokaa. Samoin tarinassa kissanpojat ovat lianneet käsineensä, ja äiti tästä toruu lapsiaan tuhmiluksiksi. Kun käsineet on pesty, äiti palkitsee lapsensa hiirellä.
Tarinan mukaan lapset joutuvat siis ostamaan vanhempiensa huomion. Vanhempien mielihalujen vastaiset teot ovat vanhemman mielestä väärin, ja lapsia nimitellään tuhmiksi- vaikkakin sitä yritetään lievittää dinumitiivimuodolla ”tuhmilus”. Tarinan opetus on siksi mielenkiintoinen, koska pienet lapsethan eivät ole ”pahoja” tai ”tuhmia” vaan lapsilla on teoilleen aina syynsä- mitä sanoisi Sinkkonen? Riipaisevinta tarinassa on, että lapset kaikesta huolimatta sanovat äitiänsä ”rakas äiti”; lapset rakastavat vanhempiaan, ovat he millaisia vain.
Lukijan olisi syytä tutustua tähän tarinaan huolella, ja pohtia tarinaa kasvatuspedagokiikan näkökulmasta.
Kirjalla on erittäin yleissynkeä sävy. Kirja sopii oikein hyvin mielialaan, jolloin mieli on maassa, ja tekee lukea vielä synkistelevämpää kirjaa tai kuunnella synkistävää musiikkis.
Siksi kirjan keskellä oleva jouluruno on erikoinen ja nousee kirjasta esiin. Lieneekö se sovi edes tähän kirjaan. Kyseessä vahinko?
Joulujuhla (sivu 96)
Kellot soittaa joulua … …. joulun ilosanomaa:
”Jeesus meille tullut on … … Jeesus meitä rakastaa!”
Myös auta sinä häntä … … joka avun tarvitsee!
Herra meitä kaikkia … … armollansa suojelee.
Kommentit